Kylläpä on taas vierähtäny aikaa viime päivityksestä. Tässä välillä onkin tapahtunu jo paljon.

Merkittävämpänä juttuna näin aluksi mainittakoon rakkaan ystävämme poismeno, Teri jouduttiin lopettamaan vanhuuden heikentämänä 25.6.08, kolmetoista vuotta yhteistä taivalta päättyi kun toinen ei enää jaksanut :(.

Rita olikin kovasti surullinen ystävän poismenosta ja olikin hieman masentunut melkein pari kuukautta. Onneksi se on jo toipunut surustaan sillä ehkä mikään ei ole masentavampi näky, kuin masentunut briard. Taas huomasi että miten paljon Rita rakastaa kaikkea.

Mutta nyt sitten iloisempiin asioihin, 27-28.9.2008 viikonloppu vietettiin briardien leirillä treenaillen esineruutua, jälkeä ja hakua. Esineruutua Rita ei vielä oikein tajunnut, mutta asiaa ehkä helpottaa jahka saan opetettua koiralle sen oleellisemman asian ja näytettyä sille että mitä oikeastaan haluan siltä. Jäljellä Rita toimi (minun mielestä ;)) hyvin. Sen homman jujun se tajusi heti, toisaalta tämä olikin jo tutumpi laji, tosin kahden vuoden takaa :D...

Haku olikin sitten hieman yllätys, ajattelin että se ei edes lähtisi haulle ja jäisi vain pällistelemään "TÄH?!"-ilme naamalla mun luokse, mutta se tajusikin jutun yllättävän hyvin, tai siis niin hyvin kuin nyt ekalla kerralla voi olettaa, luulisin. Taas huomaa että kuinka vähän ollaan treenattu. Mä oon juurtunu siihen ajatukseen että Rita ei osaa sitä eikä tätä eikä tuota, mutta aina se silti yllättää mut sillä kuinka nopeaa se oppii ja kuinka paljon se oikeastaan tajuaa opettamattaki, ihan turhaan sitä on haukuttu blondiksi :D.

Ritan sosiaaliset taidot pääsi taas loistamaan iki-ihanan Rege pennun kanssa, Regeä hieman pelotti aluksi isot pahat koirat, mutta Rita sai sen uskomaan ettei tarvi pelätä. Lopputulos olikin että Rita ja Rege juoksi pihalla täysiä Ritan mielistellessä Regeä taukoamatta :)...Rita on kyllä niin ilmiömäinen mitä tulee muiden koirien kanssa leikkimiseen, sen täytyy olla luontojaan koska ainakaan minä en oo sille mitään opettanu ;)

Tässäpä nämä tärkeimmät taisiki olla, pitää koittaa päivitellä taas pian...:D

Mörköikä ei tunnu ottavan loppuakseen, välillä se taantui mutta nyt taas... Eräänä kauniina päivänä päätin ottaa naksutteluhärpättimen pölyyntymästä ilmoitustaululta (jossa se on majaillut varmaan pari vuotta, roikkuen yksinäisen näköisenä odottaen että joku naksauttaisi sitä edes kerran...) ja kaivaa muistini kätköistä naksutteluoppeja ja tartuttaa niitä parhaani mukaan Ritaan..Noh.. Kaikki ei tietenkään ollutkaan niin helppoa kuin luulisi.                                                                                                                     Ensin naksautin pari kertaa kävellessäni Ritan ohi, sitähän ei siis oltu vielä ehdollistettu naksulle, joten sille se oli vain naksaus ilman sen suurempaa tarkoitusperää. Se ei pelännyt naksautus ääntä, joten hyvä voidaan aloittaa ehdollistaminen..muutamien namin syöttöjen ja naksautusten jälkeen päätin yhdistää naksautuksen tekemiseen, Rita nuuskii mielellään asioita, joten luulin kosketuskepin koskettamisen olevan sille helppoa noh, lienee turhaa mainita ettei se ollut. Intoa puhkuen väkersin kepin pään ruttaamalla foliopaperin nyrkin kokoiseksi palloksi ja asettamalla pallon tikun päähän, noin! voila! meillä on maailman hienoin kosketuskeppi! Rita tosin oli sitä mieltä, ettei hän iän kuuna päivänä koskisi tuohon kamalaan kimaltelevaan tikkuun, ei vaikka mikä tulisi. Hirveän pelottava kapine! se voisi melkein ahmia kitaansa pikkuisen briardin! Se siis koki parhaaksi paeta paikalta luimistellen. Koitin innostaa Ritaa leikkimään ja tajuamaan että keppi on kiva juttu, mutta ei. Rita pysyi sitkeästi kannassaan, keppi on vaarallinen tappaja. Jouduin siis hylkäämään tuon maailman loistavimman keksinnön ja yhdistämään naksautuksen muuhun tekemiseen. Kepin lojuttua lattialla jonkun aikaa Rita uskaltautui katsomaan sitä ja myös pienen yllytyksen jälkeen koskemaan siihen, Kuinka rohkea tyttö se onkaan! ;)...(jospa silti seuraavalla kerralla valitsisin kosketuskepiksi jotain vähemmän kamalaa)

Tässä yhteydessä täytyy tosin mainita, ettei Rita ole missään nimessä pelokas tai arka sillä vain taitaa olla liian vilkas mielikuvitus kaiken uuden ja "pelottavan" suhteen. Voisin toki myös katsoa peiliin ja todeta että on taas aika käydä tutustumassa ulkomaailmaan(=elämä Ruukin ja kotikodin ulkopuolella) ja kaupunkiin yhdessä, ollaan pian kummatki ihan maalaisia ;) Onhan Ruukissakin toki kaikkia ihmeellisiä maaseudun juttuja joihin se on päässyt tutustumaan mutta kaupunki on aina eri asia :)

Onneksi pian on kesä ja voidaan taas mennä maistelemaan jätskiä torille tai rotuaarille :)

Hyvää kesän odotusta kaikille!

Ja tietysti myöhäiset syntymäpäiväonnittelut Terille, herran 13-vuotis synttäreillä nautittiin perinteisesti lättyjä kerman ja koirankeksien kera, nam! (itse tosin annoin osani koirankekseistä suosiolla Ritalle ja Terille)